Karpniki: Pakopaikka metsien ja järvien keskelle

Poznańin ja Itämeren välissä, jossain mäntymetsien kätköissä järven rannalla, sijaitsee kaunis huvila muutamine ulkorakennuksineen: tervetuloa "Karpnikiin", herra ja rouva Sloniewskin luo.

Rouva Barbara Sloniewska toimi ympäristönsuojelun opettajana Gnieznon teknillisessä lukiossa. Hän on hienostunut ja sivistynyt, hyvin tarkka siitä, että kaikki sujuu parhain päin, ja aina erittäin ystävällinen. Vuonna 1994 hän päätti miehensä kanssa ryhtyä maaseutumatkailuyrittäjäksi rakennuttamalla upean huvilan, joka majoittaa kymmenkunta henkeä täyshoidolla. Tarjolla on alueen tai oman puutarhan tuotteita; puutarha sijaitsee aivan huoneemme edustalla.

Suurin osa heidän vieraistaan on puolalaisia, jotka tulevat tänne kalastamaan, sienestämään, ulkoilemaan tai vain rentoutumaan. Ateriat nautitaan yhteisessä pöydässä (table d'hôtes) leppoisassa tunnelmassa. Sisustus on hillitty ja vuorovaikutus välitöntä, aivan kuin olisimme ystäviä emmekä asiakkaita.

Minun on hieman vaikea osallistua keskusteluun, sillä puolan taitoni rajoittuu muutamaan yleiseen sanaan, kuten dziekuje, dzien dobry, do widzenia, dobranoc, jak sie panienka czuje ja lopuksi smacznego. Lähes täydellistä ranskaa pienellä slaavilaisella korostuksella puhuva Agnieszka kääntää minulle silloin tällöin muutamia lauseita, jotta pääsen kärryille keskustelusta. Mutta luoja, kuinka monimutkaista puolan kieli onkaan tällaiselle belgialais-ranskalais-kreikkalaiselle!

Emännän 65 vuoden ikä ei estä häntä suunnittelemasta tulevaisuutta "dom goscinnylleen" (vierastalolleen): ruokasalin laajennusta, uusia huoneita, kauniiden hevostallien rakentamista jne. Hän kertoo meille vierastalonsa olevan alueen hintatasoon nähden hieman kallis, mutta hinnat vaikuttavat silti erittäin kohtuullisilta, kun otetaan huomioon erittäin runsaat ateriat ja upea ympäristö. Saksalaiset naapurit, joiden ostovoima on huomattavasti korkeampi, tulevat usein viikonlopun viettoon; he maksavat aina käteisellä, mutta eivät puhu puolaa sen enempää kuin minäkään.

Vastineeksi vierailustamme hänen tyttärensä ja tämän aviomies tulevat käymään meillä ensi vuonna. Sitä odotellessa voin näyttää hänelle kannettavalta tietokoneeltani kuvia L'Etoilesta ja sen ympäristöstä. Ranska tuntui vielä muutama vuosi sitten kovin kaukaiselta, mutta Euroopan unioniin liittymisen ansiosta se tuntuu nyt läheisemmältä ja houkuttelevammalta, sillä olemme samaa yhteisöä.

Sää on aurinkoinen ja kaunis, kuten aina kun olen Puolassa. Tuuli puhaltaa ja on kylmä, suorastaan jäätävä: tulisikohan se Siperiasta? Luonto on täällä yhä koskematonta, järvet vilisevät kalaa ja metsissä vallitsee hiljaisuus, joka houkuttelee pitkille päiväunille. Näihin valtaviin mänty- ja koivumetsiin on eksynyt useampikin sienestäjä; 60 000 neliökilometrin laajuinen metsäalue, jossa on vain silloin tällöin polku metsureille ja harvoille eristyneille asukkaille, kuten "Karpnikin" väelle. Herra Bogdan Sloniewski tulikin meitä vastaan pieneen Kwiejcen kylään. Sitten jatkoimme opasteetonta hiekkatietä heidän rauhan tyyssijaansa.

Huomisaamuna minun on muuten herättävä aikaisin lähteäkseni kahden maan eteläosasta, Gliwicestä, kotoisin olevan kalastajan mukaan. He tulevat tänne joka vuosi ja heillä on omat rutiininsa. He ovat menestyvän oloisia liikemiehiä, jotka löytävät täältä juuriensa tuoksun ja saavat nauttia rauhoittavista hetkistä rouviensa kanssa.

Rautaista venettä ei ole helppo ohjata; puoliavonaista pientä sulkua kohti vetävä virtaus ja ainoana työntövoimana toimiva pitkä keppi uuvuttavat kaupunkilaiskalastajamme, jolla on vaikeuksia päästä vesille. Kalastus ei ole koskaan ollut minun juttuni, mutta myönnän, että täällä ja näin hyvässä seurassa – puhumattakaan tästä uudesta, aurinkoisesta syyspäivästä – on todella nautinnollista antaa itsensä tempautua mukaan heidän paratiisiinsa.

Kyyhkyset kujertavat, koirat ovat rauhallisia ja hevoset laiduntavat aitauksessa. Puola näyttää lepäävän historiansa pitkien ja vaikeiden vuosien jälkeen. Kylän pieni kauppa on yhä todiste kommunismin ajalta, jolloin jonotettiin, jotta voitiin lopulta jakaa kaksi banaania ja huonolaatuista leipää. "Kyllä, Puolassa voi nyt hengittää!" sanoo Agnieszka, joka on vasta 26-vuotias. Nyt on mahdollista nähdä ja suunnitella pidemmälle kuin vain kuluvaan päivään tai korkeintaan huomiseen...

Olen toista kertaa tässä kauniissa maassa ja viihdyn täällä hyvin; ihmiset ovat vieraanvaraisia, spontaaneja ja täynnä tarmoa! Euroopan yhteisö rikastui 1. toukokuuta 2004!

Karpniki, Vierastalo ja table d'hôtes, Barbara & Bogdan Sloniewski, Kwiejce 35, Chełst - Kartta