Perhevaellus Cévenol-polulla

Perhe Magis Elokuun toisena puoliskona päätimme lähteä perheenä, kahden 17- ja 14-vuotiaan lapsen kanssa, "vaeltamaan" Cévenolia. Alusta alkaen ajatus matkustamisesta reppu selässä, gîteltä gîtelle vaeltaen, innosti meitä. Tämä oli meille ensikertainen kokemus. Ajatus tuli ystävältä, joka kertoi meille vaellusseikkailuistaan ja sai meidät innostumaan.

päivä 1 Mutta mistä aloittaa? Tämä oli ensimmäinen ongelma, joka tuntui vaikealta ratkaista, sillä vaatimukset olivat suuret: vaellus maassa, joka ei ole liian tasainen eikä liian vuoristoinen, jossa meillä olisi hyvät mahdollisuudet kauniiseen säähän ilman liiallista lämpöä; kiertoreitin idea houkutti meitä enemmän kuin pitkä suora reitti, ja lisäksi meillä ei ollut halua kävellä teiden, edes maanteiden, varrella.

Valittu lähtöpiste: La Bastide-Puylaurent, jossa majoitumme L’Etoile Maison d'hôtes -paikkaan, jossa Philippe, sekä omistaja että orkesterin johtaja (hän hoitaa kaiken!), toivottaa sinut tervetulleeksi kuin olisi tuntenut sinut aina. Majoitus on vaatimaton mutta laadukas, ruoka on runsasta eikä mitään puutu, tunnelma on kuin kotona, ja lämpö on vertaansa vailla.

Ja nyt mennään! 8 km:n lämmittely. Lähtö rauhallisesti Saint Laurent les Bainsiin kulkiessamme Notre Dame des Neiges -abbeyn ohi. Pehmeä nousu lähes 6 km:n matkaa hieman kumpuilevissa maisemissa, sitten melko jyrkkä lasku Saint-Laurent-les-Bainsiin, 2 km matkalla, vanhan tarkkailutorni ohi. Majoitus gîtessä "Le Chat Bleu", jossa viivymme vain yhden yön.

Päivä 2 Serious stuff begins. Suunta Montselgues. Maasto on erittäin kumpuilevaa, ja on hämmästyttävää nähdä, kuinka paljon kasvillisuus muuttuu korkeuden ja maaston suuntautumisen mukaan: kastanjametsät suurten kanervakenttien edellä, mikä antaa hämmästyttävän syvän purppuran. Sitten rauhallinen maaseutumaisema, joka vie meidät läpi Laval-d’Aurelle ja Ourlette -nimisten kylien. Myöhemmin, puolivälissä, pieni piknik kirkasvetisen, hyvin kylmän joen äärellä.

päivä 3 Juuri tässä hetkessä haasteet alkavat ja seuraava nousu saa sinut katumaan pysähdystä, joka varmasti on aiheuttanut lihastesi jäähtymisen, kun kohtaat kaksi merkittävää korkeuseroa, jotka vievät meidät 700 metristä 1100 metriin merenpinnasta. Vesi hupenee nopeasti, mutta onneksi kuljemme Pradon ohi, missä kaksi nuorta lomailijaa ystävällisesti täyttää juomavaramme. Saavuttuamme Montselguesiin, erittäin rauhalliseen pikkukylään, meidät toivotetaan lämpimästi tervetulleeksi gîte d’étape -paikassa, jossa odottaa runsas ateria (jonka syömme Sauternais-pareille, jotka oikeasti kulkevat samaa reittiä kuin me, ja tapaamme heidät taas seuraavalla etapilla) sekä hyvä rauhoittava yö.

Pitkä lasku vie meidät Thinesin kylän juurelle, joka on pesiytynyt kalliolleen. Pysähdys siellä on hyvä ja antaa meille mahdollisuuden täydentää juomavettä lähteeltä (itse asiassa, hautausmaan hana tuottaa vettä, joka on niin hapekasta, että se on sameaa). Sen jälkeen on uusi nousu läpi korkkiruokopuiden ja erittäin tuoksuvien meripuiden metsän, joka vie meidät lähes 900 metrin korkeuteen. Siellä kuljemme osan vanhasta roomalaisesta tiestä, ennen kuin laskeudumme Dépoudenttiin, missä Monsieur Chat odottaa meitä gîtessään (nukkuva).

Unohtumaton pysähdys. Erittäin "rustiikkinen" paikka, jossa on terassi pergolalla, upea näköala Chassezac-laaksoon ja "aito" vastaanotto tämän seitsemänkymppisen miehen taholta, joka sydämellään haluaa sinun maistavan paikallista ruokaa, kuten kastanjapossua, salaatin tomaatista suoraan puutarhastaan, hänen kiiveistään tai muista luumuista, sekä itse tehtyä viiniä...

Päivä 4 Päivän ohjelmassa: lasku, pitkä lasku, jossa on joskus melko jyrkkiä ja kivisiä osuuksia: ei aina helppoa kulkea, ja joissain kohdissa on riski nilkan nyrjähtämisestä. Mutta kuitenkin kuljemme Saint-Jean-de-Pourcharessen ohi, jonka kirkossa on viisi kellotornia, joista neljällä ei ole kelloa!

päivä 5 Saavuttuamme Chambonasiin olemme ylittäneet vaelluksen, jonka halusimme tehdä, puolivälin. Siksi valitsemme levätä yhden päivän tässä pienessä kylässä, jota hallitsee sen linna, vietämme kaksi yötä "Les Sources" -huoneessa (Gîtes de France nro 206), joka on varustettu kaikilla mukavuuksilla ja erittäin miellyttävällä uima-altaalla. Harmi, etteivät he tarjoa illallista, sillä ensimmäiset kaupat ovat 2,5 km:n päässä, Les Vansissa...

Oli hyvä levätä, sillä tämä etappi on vaikeampi. Les Vansin jälkeen se nousee yli 4 km matkan korkeuserolla 400 metriä Brahiciin saakka. Sitten se laskee melko hyvin: alle 300 metriä 2,5 km matkalla, josta 150 metriä on alle 1 km. Siellä pieni joki on hyvin houkutteleva piknikille... Loppujen lopuksi olemme jo kävelleet lähes 9 km. Mutta kuten aikaisemmin, uudelleen aloittaminen on vaikeaa, varsinkin kun se nousee hyvin jyrkästi: 250 metriä korkeuseroa hieman yli 1 km matkalla. Se saa kuumaksi. Niin paljon, että vesi alkaa huolestuttaa meitä, meillä on jäljellä vain yksi litra (neljälle ihmiselle on vähän!).

Onneksi vaikein osa on ohi ja löydämme rauhallisen laskun kahden kilometrin matkan. Ja tässä on poikkeus, joka vahvistaa säännön: vaikka meillä ei ole koskaan ollut ongelmia vesivarastojen täydentämisessä, ja ihmiset joskus jopa tarjoavat sitä spontaanisti, saavuttuamme Safrenièreen kysymme leikkivältä lapselta, joka tuolloin on kauniissa uima-altaassa seisovan upean 4x4:n edessä, ovatko hänen vanhempansa siellä ja olisiko mahdollista, että he täyttävät vesipullojamme hanasta.

Päivä 6 Hämmästys: hänen äitinsä vakuuttaa meille, että hanavesi on saastunutta, että heillä ei ollut tarpeeksi pullovettä myydäkseen meille edes yhtä, ja että parasta olisi palata Les Vansiin ostamaan vettä! Mutta tietysti, hyvä rouva, me tulemme sieltä, meidän on palattava sinne...

Aujac Jatkamme tietenkin matkaamme, joka päättyy kauniiseen nousuun, jotta pääsemme La Pauze -gîteen, jossa odottaa isäntämme, Madame De Roo, energinen nainen, joka pitää taloaan todellisen mestarin kädellä. Tietojen mukaan alueen hanavesi ei ollut saastunutta. Joten unohdamme väsyneisyytemme (ja Safrenière) uima-altaan äärellä kahden erittäin ystävällisen talon koiran seurassa. Illalla syömme isännän pöydässä, joka, rehellisesti sanottuna, on kiertomatkan arvoinen!

Aamiaisemme, joka on vastaanoton tasolla, jälkeen jatkamme "tietä". Siitä hetkestä lähtien, kun olemme ylittäneet omaisuuden muurit, meidät on informoitu. Tämä on urheilullista! Se nousee ja nousee edelleen: alle 6 km matkalla korkeudesta 420 m 880 m:iin! Suhteellisen fyysisiä osuuksia. Mutta vaiva on sen arvoista, sillä ylhäältä nähtynä observatorio on todellinen onni. Siellä voi nähdä Cévennesin ja Ardèchen silmänkantamattomiin, ja alhaalla on Aujacin linna, upea keskiaikainen monumentti.

Kun tämä upea näköala on ohitettu, vaikeudet eivät kuitenkaan ole ohi. Se on edelleen melko haastavaa, sillä meidän on laskeuduttava, alle 4 km matkalla, 320 metrin korkeuteen (eli 560 metrin korkeusero) päästäksemme Cèzen rantaan. Jos aiot ottaa junan varhain iltapäivällä Génolhacista palataksesi La Bastide-Puylaurentiin, unohda se! Ensinnäkin paikka on niin kaunis, että siellä voi pysähtyä pitkään ja nauttia piknikistä, ja sitten, ellet ole lähtenyt todella aikaisin, sinun on laitettava turbo päälle, jotta ehdit paikalle ajoissa. Koska vaikeudet, vaikka ne eivät ole verrattavissa aamun vaikeuksiin, ovat riittävän suuria, jotta saat sen myöhästymään.Lisäksi olisi sääli olla nauttimatta maisemista, jotka odottavat sinua loppupolulla. Loppujen lopuksi olemme lomalla, ja klo 18.40 lähtee juna, joka vie sinut takaisin turvallisesti läpi maiseman, jota vain vaeltajat voivat todella arvostaa oikeassa arvossaan. Perhe Magis

Entinen lomahotelli Allier-joen varrella puutarhan kanssa, L'Etoile Vierastalo sijaitsee La Bastide-Puylaurentissa Lozèren, Ardèchen ja Cévennesin välillä Etelä-Ranskan vuoristossa. Eri GR-reittien risteyksessä: GR®7, GR®70 Stevensonin polku, GR®72, GR®700 Regordanen reitti, GR®470 Allier-joen lähteet ja rotkot, GRP® Cévenol, Ardèche-vuori, Margeride. Useita kierrosreittejä vaelluksia ja päivän pyöräretkiä varten. Ihanteellinen paikka rentoutumiseen ja vaellukseen.