Perhevaellus Cévenol-polulla

Magis-perhe Elokuun toisella puoliskolla päätimme lähteä perheenä matkalle kahden lapsen, 17- ja 14-vuotiaiden, kanssa "tekemään" Cévenol. Ajatus reppumatkasta, kulkemisesta majatalosta toiseen, innosti meitä heti. Tämä oli meille ensikerta. Idean keksi vaeltajaystävä, joka kertoi meille vaellusmatkoistaan ja sai meidät innostumaan.

L’Etoile Majatalo Mutta minne mennä? Tämä oli ensimmäinen ongelma, jonka ratkaiseminen tuntui vaikealta, sillä vaatimukset olivat suuret: vaellus, joka ei olisi liian tasainen tai liian vuoristoinen, jossa olisi hyvät mahdollisuudet kauniille säälle ilman liikaa kuumuutta; kiertoreitin idea kiehtoi meitä enemmän kuin pitkä suora, emmekä myöskään halunneet kävellä teiden, edes maanteiden, vieressä. Erittäin nopeasti valinta kohdistui Cévenoliin, maaseudun suurvaellusreitistöön (GRP), joka näytti meille Oikealta kompromissilta: noin 15 km päivässä merkittyjä polkuja, luonnossa, joka on edelleen koskematonta ja suojeltua.

Valittu lähtöpiste: La Bastide-Puylaurent, jossa majoitumme L’Etoile Majataloon, ja jossa Philippe, sekä isäntä että orkesterinjohtaja (hän tekee kaiken!), toivottaa sinut tervetulleeksi ikään kuin hän olisi tuntenut sinut aina. Yksinkertainen mutta laadukas majoitus, runsas ateria, jossa ei puutu mitään, kodikas tunnelma ja vertaansa vailla oleva lämpö.

Matka alkaa! Kahdeksan kilometrin alkuverryttely. Lähdemme rauhassa Saint Laurent les Bainsiin kulkien Notre-Dame des Neiges -luostarin ohi. Pehmeä nousu lähes 6 km lievästi kumpuilevissa niittymaisemissa, sitten melko jyrkkä lasku Saint-Laurent-les-Bainsiin, 2 km, kulkien vanhan tarkkailutornin ohi. Majoitus albergessa "Le Chat Bleu", jossa viivymme vain yhden yön.

Vakavammat asiat alkavat. Suunta Montselguesiin. Maasto on hyvin kumpuilevaa ja on hämmästyttävää nähdä, kuinka kasvit muuttuvat korkeuden ja maaston suuntaan mukaan: kastanja- ja männikköjä, jotka tarjoavat hämmästyttävän syvän purppuran värin. Sitten rauhallinen maaseutumaisema, joka vie meidät Laval-d’Aurellen ja Ourletten kyliin. Myöhemmin, puolivälissä, pieni piknik kirkasvetisen, erittäin kylmän joen äärellä.

Juuri tässä hetkessä asiat mutkistuvat ja seuraava nousu saa sinut katumaan pysähdystä, joka on väistämättä jäädyttänyt lihaksesi ennen kuin kohtaat kaksi merkittävää korkeuseroa, jotka vievät meidät 700:sta 1100 metriin. Vesi vähenee nopeasti, mutta onneksi kuljemme Pradon ohi, jossa kaksi lomamatkalaista ystävällisesti varustaa meidät. Saavuttuamme Montselguesiin, hyvin rauhalliseen kylään, meidät toivotetaan lämpimästi tervetulleeksi albergessa, jossa odottaa runsas ateria (joka nautitaan Sauternaisin pariskunnan kanssa, joka tosiasiassa kulkee samaa reittiä kuin me, ja tapaamme heidät jälleen seuraavassa etapissa) sekä hyvä palauttava yö.

Pitkä lasku vie meidät Thinesin kylän juurelle, joka on pesiytynyt kalliolleen. Pysähdys täällä on virkistävää ja antaa meille mahdollisuuden täydentää juomavettä lähteestä (itse asiassa, hautausmaan hanasta tulee niin hapekasta vettä, että se on sameaa). Sitten on uusi nousu läpi tuoksuvan korkkipuun ja meripihkan metsän, joka vie meidät lähes 900 metrin korkeuteen. Siellä kuljemme osan vanhasta roomalaisesta tiestä ennen kuin laskeudumme takaisin Dépoudent'iin, jossa Monsieur Chat odottaa meitä albergessaan (nukkumistila).

Unohtumaton pysähdys. Erittäin "rustiikkinen" paikka, jossa on pergolalla varustettu terassi ja upea näkymä Chassezac-joelle, sekä "aito" vastaanotto tältä seitsemänkymppiseltä, joka haluaa tarjota sinulle paikallista ruokaa, kuten kastanjapossua, tomaattisalaattia suoraan hänen puutarhastaan, kiivejä tai muita luumuja, kotitekoista viiniä...

Päivän ohjelmassa: laskua, pitkä lasku, jossa on joskus melko jyrkkiä ja kivisiä kohtia: siellä ei aina ole helppoa kävellä ja paikoin on riski nilkan nyrjähtämiseen. Mutta loppujen lopuksi kuljemme Saint-Jean-de-Pourcharessen läpi, jonka kirkossa on viisi torneja, joista neljässä ei ole kelloa! Saavuttuamme Chambonasiin, olimme ylittäneet haluamamme vaelluksen puolivälin. Joten päätämme levätä yhden päivän tässä pienessä kylässä, jota hallitsee sen linna, ja vietämme kaksi yötä "Les Sources" -vierashuoneessa (Gîtes de France n° 206), joka on varustettu kaikilla mukavuuksilla ja erittäin miellyttävällä uima-altaalla. Harmi, ettei heillä ole ruokailumahdollisuutta, sillä lähimmät kaupat ovat 2,5 km päässä, Les Vansista...

Olisimme tehneet hyvin levätessämme, sillä tämä etappi on vaikeampi. Les Vansin jälkeen noustaan yli 4 km, korkeusero on 400 metriä, aina Brahiciin. Sen jälkeen se laskee melko hyvin: alle 300 metriä 2,5 km:ssä, joista 150 metriä alle 1 km. Siellä pieni joki on hyvin houkutteleva piknikille... Loppujen lopuksi olemme jo kävelleet lähes 9 km. Mutta kuten aiemminkin, aloittaminen on vaikeaa, varsinkin kun se nousee hyvin jyrkästi: 250 metriä korkeuseroa hieman yli 1 km:llä. Se saa kuumaksi. Niin paljon, että vesi alkaa huolettaa meitä, meillä on enää litra jäljellä (neljälle ihmiselle se on vähän!).

Les Vans Onneksi vaikein on ohi ja löydämme rauhallisen laskun kahden kilometrin ajan. Ja tässä poikkeus vahvistaa säännön: kun emme koskaan ole kohdanneet ongelmia veden saamisessa, ihmiset ovat jopa tarjonneet sitä spontaanisti, kun saavumme Safrenièren, kysymme pelaavalta lapselta, joka on tuossa hetkessä kauniin uima-altaan äärellä, onko hänen vanhempansa paikalla ja voisivatko he täyttää vesipullomme hanavedellä. Hämmentymme: hänen äitinsä vakuuttaa meille, että hanavesi on saastunutta, että heillä ei ole tarpeeksi pullovettä myytäväksi, edes yhtä, ja että paras ratkaisu olisi palata Les Vansiin ostamaan vettä! Mutta tietysti, hyvä rouva, me tulemme sieltä, aiomme palata sinne...

Génolhac-asema Jatkamme tietysti matkaamme, joka päättyy kauniiseen nousuun saavuttaaksemme La Pauze -majatalon, jossa meitä odottaa energinen emäntä, Madame De Roo, joka hallitsee taloaan todella mestarillisesti. Tiedusteltuamme huomaamme, että alueen hanavesi ei ollut saastunutta. Niinpä unohdamme väsyneisyytemme (ja Safrenièren) uima-altaan äärellä kahden koiran, jotka ovat enemmän kuin ystävällisiä, seurassa. Illalla syömme vieraspöydässä, joka rehellisesti sanottuna on vaivan arvoinen!

Aamiaisen jälkeen, joka vastaa tervetuloa, jatkamme "matkaa". Heti kun olemme ohittaneet omaisuuden muurin, olemme tiedotettuja. Tämä on urheilullista! Se nousee ja nousee taas: alle 6 km matkalla korkeudesta 420 metriä 880 metriin! Ja mukana on melko fyysisiä osuuksia. Mutta vaivannäkö on sen arvoista, sillä ylhäältä katsottuna observatorio on todellinen ilo. Siellä voi nähdä Cévennesin ja Ardèchen näkymät äärettömyyteen, alapuolella Aujacin linna, upea keskiaikainen monumentti.

Kun tämä upea näkymä on ohitettu, vaikeudet eivät kuitenkaan ole ohi. Se on kuitenkin melko uuvuttavaa, koska laskeudumme alle 4 km:ssa 320 metriin (560 m korkeuseroa) ja päädymme Cèzen rannoille. Paikka on niin kaunis, että siellä kannattaa pysähtyä pitkäksi aikaa ja piknikille, ja sitten, ellet ole lähtenyt hyvin aikaisin, on pakko laittaa turbo päälle, jotta ehtisit ajoissa junalle. Lisäksi olisi sääli olla nauttimatta maisemista, joita on jäljellä matkalla. Loppujen lopuksi olemme lomalla, ja kello 18:40 on juna, joka vie sinut turvallisesti takaisin, maisemien läpi, joita vain vaeltajat voivat todella arvostaa oikeassa arvossaan. Magis-perhe

Entinen lomahotelli Allier-joen varrella puutarhan kanssa, L'Etoile Vierastalo sijaitsee La Bastide-Puylaurentissa Lozèren, Ardèche ja Cévennes Etelä-Ranskan vuoristossa. Eri GR-reittien risteyksessä: GR®7, GR®70 Stevensonin polku, GR®72, GR®700 Regordanen reitti, GR®470 Allier-joen lähteet ja rotkot, GRP® Cévenol, Ardèche-vuori, Margeride. Useita kierrosreittejä vaelluksia ja päivän pyöräretkiä varten. Ihanteellinen paikka rentoutumiseen ja vaellukseen.