Elokuun jälkipuoliskolla päätimme lähteä koko perheen voimin – yhdessä 14- ja 17-vuotiaiden lastemme kanssa – vaeltamaan Cévenol-reitille. Ajatus rinkkavaelluksesta ja yöpymisestä majatalosta toiseen kiehtoi meitä heti. Tämä oli meille aivan uusi kokemus. Idea lähti vaeltajaystävältämme, jonka kiehtovat kertomukset retkistään saivat meidätkin innostumaan.
Mutta minne mennä? Tämä oli ensimmäinen vaikealta tuntuva valinta, sillä vaatimuksemme olivat tiukat: vaellusreitti, joka ei olisi liian tasainen eikä liian vuoristoinen, ja jolla olisi hyvät mahdollisuudet kauniiseen mutta ei liian kuumaan säähän. Rengasreitti houkutteli meitä enemmän kuin pitkä suora reitti, emmekä missään nimessä halunneet kävellä teiden – edes maanteiden – varsilla. Valintamme kohdistui hyvin nopeasti Cévenoliin. Tämä alueellinen pitkän matkan vaellusreitti (GRP) vaikutti täydelliseltä kompromissilta: noin 15 kilometrin päivämatkoja hyvin merkityillä poluilla, keskellä koskematonta ja suojeltua luontoa.
Valitsimme lähtöpaikaksi La Bastide-Puylaurentin, jossa majoituimme L’Étoile -majataloon. Isäntä ja todellinen monitoimimies Philippe (hän hoitaa kaiken!) ottaa vieraat vastaan niin lämpimästi, että tuntuu kuin olisitte tunteneet aina. Majoitus on pelkistetty mutta laadukas, ateriat ovat runsaita ja tunnelma on vertaansa vailla olevan kodikas ja lämmin.
Matka alkaa! Kahdeksan kilometrin alkuverryttelynä suuntaamme rauhalliseen tahtiin kohti Saint-Laurent-les-Bainsia ja ohitamme Notre-Dame-des-Neigesin luostarin. Reitti alkaa vajaan 6 kilometrin loivalla nousulla kumpuilevissa niittymaisemissa, jota seuraa melko jyrkkä 2 kilometrin lasku Saint-Laurent-les-Bainsiin vanhan vartiotornin raunioiden ohi. Yövymme ensimmäisen ja ainoan yömme "Le Chat Bleu" -majatalossa.
Seuraavana päivänä suuntaamme Montselguesiin ja vaellus alkaa toden teolla. Maasto on erittäin kumpuilevaa, ja on kiehtovaa seurata, kuinka kasvillisuus muuttuu korkeuden ja ilmansuuntien mukaan: kastanjametsät vaihtuvat vähitellen valtaviin kanervanummikohin, jotka hehkuvat hämmästyttävän syvän purppuraisina. Polku laskeutuu sitten rauhallisesti halki idyllisten maalaismaisemien ja viehättävien Laval-d'Aurellen ja Ourletten kylien. Puolivälissä nautimme ansaitun piknikin kristallinkirkkaan ja virkistävän kylmän joen rannalla.
Juuri tässä vaiheessa reitti muuttuu vaativaksi. Seuraava jyrkkä nousu saa melkein katumaan taukoa, joka on ehtinyt jäähdyttää lihakset, sillä edessä on kaksi merkittävää nousua, jotka nostavat meidät 700 metristä 1100 metrin korkeuteen. Vesivaramme hupenevat nopeasti, mutta onneksemme kohtaamme Pradonin kylässä kaksi nuorta lomailijaa, jotka ystävällisesti täyttävät pullomme. Saavuttuamme Montselguesiin, äärimmäisen rauhalliseen kylään, meidät toivotetaan lämpimästi tervetulleiksi etappimajatalossa. Meitä odottaa runsas illallinen – jonka jaamme Sauternesista kotoisin olevan pariskunnan kanssa, jolla on täsmälleen sama reitti kuin meillä ja jonka kohtaamme myöhemmin uudelleen – ennen kuin vaivumme syvään, palauttavaan uneen.
Pitkä lasku vie meidät kallionkielekkeelle rakennetun viehättävän Thinesin kylän juurelle. Pysähdys siellä tekee terää ja antaa mahdollisuuden täyttää vesipullot paikallisesta lähteestä (joka on todellisuudessa hautausmaan vesihana, jonka vesi on niin hapekasta, että se näyttää samealta). Tätä seuraa uusi nousu erittäin tuoksuvan korkkitammi- ja rannikkomäntymetsän halki, joka nostaa meidät lähes 900 metrin korkeuteen. Kuljemme pätkän vanhaa roomalaista tietä, ennen kuin laskeudumme Dépoudentiin, missä Monsieur Chat odottaa meitä viihtyisässä majatalossaan.
Tämä oli unohtumaton pysähdys. Tässä ihastuttavan rustiikkisessa paikassa, jonka pergolan varjostamalta terassilta avautuu upea näkymä Chassezacin laaksoon, saamme 70-vuotiaalta isännältämme mitä aidoimman vastaanoton. Hän haluaa ehdottomasti tarjota meille paikallisia makuja: kastanjakanaa, tomaattisalaattia suoraan omasta puutarhasta, kiivejä, auringon kypsyttämiä luumuja ja kotitekoista viiniä... Seuraavan päivän ohjelma on rankka: erittäin pitkä lasku, joka sisältää jyrkkiä ja kivisiä osuuksia, joissa käveleminen on hankalaa ja nilkan nyrjähdysriski on todellinen. Vaiva kuitenkin palkitaan, kun kuljemme Saint-Jean-de-Pourcharessen läpi. Se on yllättävä pieni kylä, jonka kirkossa on viisi kellotornia – joista tosin vain yhdessä on kello!
Chambonasiin saapuessamme olemme jo ylittäneet vaelluksemme puolivälin. Päätämmekin pitää lepopäivän tässä viehättävässä, linnan hallitsemassa kylässä ja vietämme kaksi yötä "Les Sources" -vierastalossa (Gîtes de France n° 206). Paikassa on kaikki nykyajan mukavuudet ja erittäin miellyttävä uima-allas, joten se on täydellinen paikka ladata akkuja. Ainoa miinuspuoli on se, ettei talossa tarjota illallista, joten joudumme kävelemään 2,5 kilometriä Les Vansiin löytääksemme lähimmät kaupat.
Lepopäivä tuli tarpeeseen, sillä seuraava etappi osoittautuu huomattavasti vaativammaksi. Les Vansin jälkeen alkaa yli 4 kilometrin ja 400 nousumetrin raskas kapuaminen Brahiciin. Sitä seuraava lasku on jyrkkä: 300 metrin pudotus 2,5 kilometrin matkalla, josta puolet tapahtuu alle kilometrin matkalla. Alhaalla laaksossa pieni joki suorastaan kutsuu piknikille – onhan meillä jo lähes 9 kilometriä takanamme. Kuten usein käy, liikkeellelähtö on jälleen raskasta, varsinkin kun edessä on erittäin jyrkkä, 250 metrin nousu vain hieman yli kilometrin matkalla. Helle alkaa tuntua, ja vesivarantomme alkavat todella huolestuttaa: meillä on enää yksi litra vettä neljälle hengelle!
Onneksi pahin on takanapäin, ja aloitamme rauhallisen kahden kilometrin laskun. Tässä kohtaa poikkeus vahvistaa säännön: vaikka meillä ei ollut aiemmin ollut mitään vaikeuksia löytää vettä – monet paikalliset jopa tarjosivat sitä oma-aloitteisesti – Safrenière-nimisessä paikassa koemme erikoisen yllätyksen. Nähdessämme lapsen leikkivän suuressa puutarhassa, jossa on kaunis uima-allas ja upea maastoauto, kysymme häneltä, voisivatko hänen vanhempansa täyttää vesipullomme hanasta. Yllätykseksemme hänen äitinsä tulee luoksemme vain vakuuttaakseen, että vesijohtovesi on saastunutta, ettei heillä ole tarpeeksi pullovettä antaakseen meille yhtäkään, ja että paras ratkaisu olisi kääntyä takaisin Les Vansiin ostamaan vettä! Totta kai, rouva, sieltähän me juuri tulimme, käännymme heti takaisin...
Jatkamme luonnollisesti matkaamme, joka huipentuu kauniiseen nousuun kohti viehättävää La Pauzen majataloa. Emäntämme, Madame De Roo, on uskomattoman energinen nainen, joka johtaa taloaan mestarillisin ottein. Asiaa tiedusteltuamme saamme muuten tietää, ettei alueen vesijohtovesi ole koskaan ollut saastunutta! Oli miten oli, unohdamme nopeasti väsymyksemme (ja Safrenièren tapauksen) uima-altaalla talon kahden erittäin seurallisen koiran seurassa. Illalla nautimme majatalon yhteisen illallisen, joka on rehellisesti sanottuna jo itsessään matkan arvoinen!
Seuraavana päivänä, nautittuamme erinomaista vastaanottoa vastaavan aamiaisen, palaamme polulle. Heti majatalon muurin ylitettyämme pelin henki on selvä: tästä etapista tulee urheilullinen! Polku nousee taukoamatta nostaen meidät 420 metristä 880 metrin korkeuteen alle 6 kilometrin matkalla, ja reitillä on erittäin vaativia osuuksia. Vaivannäkö kuitenkin palkitaan ruhtinaallisesti: ylhäältä näköalapaikalta avautuva panoraama on silkkaa nautintoa. Maisema kantaa silmänkantamattomiin Cévennesin ja Ardèchen ylle, ja alhaalla häämöttää Aujacin linnan, upean keskiaikaisen monumentin, majesteettinen siluetti.
Vaikka tämä upea näköalapaikka on ohitettu, vaikeudet eivät suinkaan ole ohi. Loppumatka on raastava: huimaava 560 metrin lasku alle 4 kilometrin matkalla, kunnes saavumme lopulta Cèze-joen rannalle 320 metrin korkeuteen. Paikka on uskomattoman kaunis ja ihanteellinen pitkälle piknik-tauolle. Sen jälkeen – ellet sitten ole lähtenyt matkaan aamunkoitteessa – on laitettava turbovaihde päälle, jotta ehtisit Génolhaciin ajoissa etkä myöhästyisi paluujunasta. Olisi todella sääli joutua kiirehtimään niin paljon, ettei ehtisi nauttia reitin loppuosan upeista maisemista. Olemmhan sentään lomalla, ja klo 18:40 lähtevä juna vie meidät turvallisesti takaisin kotiin paljastaen maiseman, jota vain vaeltajat voivat todella arvostaa sen ansaitsemalla tavalla. Magis-perhe